English language Suomen kieli Russian language

Läntinen ja Itäinen Petreliuksen sola

Reitti 7

Reitti alkaa pitkällä nousulla ylös pohjois-eteläsuuntaista Kukisvumin laaksoa, joka jakaa Hiipinän itä- ja länsipuoleen. 1920-luvulle saakka saamelaiset käyttivät reittiä paimentaessaan porotokkiaan. Nykyisin laakson pohjalla kulkee huonokuntoinen soratie, joka soveltuu nelivetoisille autoille ja maastoautoille. Tie johtaa «Kuelporrin» pelastusasemalle. Siellä matkailijoita kehotetaan ilmoittautumaan ja rekisteröitymään. Aseman lähellä on pieni hotelli, jossa on keittomahdollisuus. Huoneita voi varata esimerkiksi internetin kautta. «Kuelporrista» on helpompaa kuin Kirovskista lähteä retkelle hiipinätunturit pohjoisosiin.

Läntinen ja Itäinen Petreliuksen sola

Automatka Kukisvumin laaksoa pitkin läpi tunturialueen on elämys. Soratie nousee aluksi Vudyavryok-jokea seuraten pohjoiseen kohti Kukisvumchorr-solan korkeimmalla kohdalla (470 m) olevaa Dolgoye-järveä. Vedenjakajan jälkeen tie seuraa Kuniyok-jokea pohjoiseen. Vasemmalla puolella kohoaa Poachvumchorr-tunturin jyrkkä kallioinen rinne. Heti solan jälkeen lähellä Krugloye-järveä on hieno pysähdyspaikka. Oikealla puolella on mahtava näkymä kuruihin, jotka johtavat Hiipinätuntureiden keskelle. Pohjoisessa näkyvät Marchenkon huippu ja Kuelporr-vuori. Reitti jatkuu pohjoiseen. Päätieltä tulee kääntyä vasemmalle johtavaa sivutietä, joka ylittää Kuniyok-joen suunnilleen Marchenkon huipun kohdalla. Tämä huonokuntoinen soratie jatkuu ensin pohjoiseen, kääntyy sitten vasempaan ja kiertää Poachvumchorr-tunturin pohjoispään. Lopuksi tie kulkee etelään Petreliuksen jokea seuraten vanhalle kairauspaikalle, jossa on reitin no. 7 lähtöpaikka.

Reitti 7 on rengasreitti, jonka voi kävellä molempiin suuntiin. Läntiselle Petreliuksen solalle (846 m) johtaa hyväkuntoinen polku, joka kulkee lounaaseen seuraten Petreliuksen vuoren pohjoisrintellä olevia kukkuloita ja Petreliuksen joen läntistä haaraa. Ne ovat saaneet nimensä W. Ramsayn retkikunnassa työskennelleestä suomalaisesta maantieteilijästä, A.F. Petreliuksesta. Polun länsipuolella näkyy Chasnachorr-vuoren kallioinen sivuhuippu ja sen vasemmalla puolella, suoraan edessä on Krestovyn sola. Se on yksi alueen vaativimmista ja vaikeimmin ylitettävistä solista. Viehättävän tunturijärven jälkeen polku kääntyy etelään ja kulkee pitkin kivistä talusmuodostumaa kohti Läntistä Petreliuksen solaa. Solasta on henkeä salpaavat näkymät Malaya Belaya-joen laaksoon ja Ramsayn kurun suulle. Solassa on hyvä taukopaikka. Sen lähelle on pystytetty muistomerkki retkeilijöille, jotka ovat alueella liikkuessaan menettäneet henkensä.

Solan jälkeen polku kääntyy itään seuraten Petreliuksen vuoren etelärinnettä. Kalliopaljastumissa voi löytää alkalipegmatiitteja, joissa on isoja egiriinikiteitä. Rinnettä kulkiessa on tärkeää pysyä samalla korkeustasolla. Silloin ei tarvitse kiivetä uudelleen ylämäkeen pitkin jyrkkää talusmuodostumaa matkalla Itäiselle Petreliuksen solalle. Tämä on syytä muistaa erityisesti, jos sää muuttuu huonoksi. Taluksesta voi löytää kirkkaita eudialiitteja. Hyvällä säällä kannattaa pysähtyä ja jäädä etsimään niitä. Itäiseltä Petreliuksen solalta menee hyvä polku pohjoiseen takaisin lähtöpaikalle. Matkalla voi nauttia edessä avautuvasta kauniista näköalasta.

Huomioi. Hiipinän alueella sään ennustaminen on vaikeaa. Kukisvumin laaksossa lumivyöryt saattavat katkaista tien. Kulkua estävät lumimassat sulavat joskus vasta kesäkuun lopulla. Kukisvumchorr solassa lähellä Krugloyen järveä saattaa keväisin sattua maanvyörymiä. Ne lähtevät liikkeelle Poachvumchorr-tunturin rinteeltä, ja maamassat tukkivat solan pohjalla olevan tien. Kesäkuussa ilma saattaa äkillisesti kylmetä, ja voi puhjeta lumimyrskyjä. Alueen solissa on useita muistomerkkejä. Ne kertovat siellä retkeilijöille tapahtuneista onnettomuuksista.

Индекс цитирования     Яндекс.Метрика
КНОПКА