English language Suomen kieli Russian language

Pohjoinen ja Eteläinen Chorrgorin sola

Reitti 8

Hiipinän kaivostoiminnan kehityksen alkuvuosina 1920-luvulla geologit käyttivät Eteläisen Chorrgorin solaa - 850metr tavaroiden kuljettamiseen «Imandran» rautatieasemalta Kukisvumchorrin laaksoon. Nimen solalle antoi Alexander Fersman, joka pyrki säilyttämään vanhaa saamelaista paikannimistöä aikana, jolloin alue alkoi kehittyä nopeasti ja se koki suuria muutoksia. Sana «chorrgor» merkitsee vuoristorotkoa. Pohjoinen Chorrgorin sola - 1010 metr on Hiipinätuntureiden korkein sola. Jos yövytään «Kuel-porrin» hotellissa ja lähdetään retkelle varhain aamulla, on mahdollista kävellä molempien solien kautta saman päivän aikana.

Pohjoinen ja Eteläinen Chorrgorin sola

Polku ylittää Kuniyok-joen ja seuraa rinteen juurella olevia kuusimetsän peittämiä kukkuloita. Polulta poikkeaa joitakin sivupolkuja, jotka kaikki lopulta yhtyvät uudelleen ja johtavat Pohjoiseen Chorrgorin solaan, joka sijaitsee Putelichorrin (1111 m) ja Indivichvumchorrin (1179 m) tunturihuippujen välissä. Noustaessa rinnettä ylös kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten kasvillisuusvyöhykkeet vaihtuvat korkeussuunnassa. Metsän reunalla on pieniä järviä. Ylempänä rinteellä alkaa talusmuodostuma, jonka kivet ovat khibiniittiä. Taluskivikosta voi löytää myös ainutlaatuisia näytteitä eudialiittista, egiriinistä, titaniitista ja muista mineraaleista. Ennen viimeistä solaan johtavaa jyrkkää nousua näkyy kartion muotoisia maaperämuodostumia, jotka ovat syntyneet vuodesta vuoteen tapahtuvan vuotomaailmiön eli solifluktion tuloksena.

Tällä kohtaa tunturinrinnettä on lähes aina osittain jääksi muuttuneen lumen eli firnin täyttämiä painanteita. Ne sulavat vain hyvin lämpiminä kesinä. Solassa on muistomerkki, joka on omistettu matkailijoille, jotka menehtyivät siellä lumimyrskyssä maaliskuun 11. päivänä vuonna 1977. Solasta avautuvat mahtavat näköalat länteen, kohti Goltsovka-joen pohjoista sivuhaaraa ja siellä olevaa vesiputousta sekä itään, Kuniyok-joen laaksoon, Kuelporr-vuorelle ja Pohjoiseen Rischorr-solaan.

Reitti jatkuu ylös kohti ylätasankoa pitkin isoista lohkareista syntynyttä talusmuodostumaa ja sieltä kohti etelää Indivichvumchorr-tunturia, jonka huipulla (1179 m) on geodeettinen mittausasema. Reitti jatkuu pitkin tasaista tunturinharjaa. Kävellessä jää aikaa nauttia maisemista. Lännessä näkyy Imandrajärvi ja idässä leviävät tunturit. Matkalla voi nähdä alueen eläimiä, kuten kettuja ja tunturilintuja. Jalkojen alta voi löytää rakenteeltaan erilaisia khibiniittejä. Polku alkaa laskeutua Eteläiseen Chorgorr-solaan, jonka takana näkyy Chasnachorr-tunturin huippu (1190 m). Suora reitti alas solaan on hyvin jyrkkä, eikä siellä ole selvää polkua. On suositeltavaa etsiä parempi kulkureitti solaan Indivichvumchorr-tunturin länsirinnettä seuraten. Solassa on toinen muistomerkki, joka on omistettu retkeilijälle, joka menehtyi siellä marraskuun 7. päivänä vuonna 1973.

Matka solasta alas Petreliuksen joen laaksoon kulkee ensin isoista kivistä koostuvan talusmuodostuman yli. Kalliopaljastumissa ja lohkareissa näkyy hyvin karkearakeisia khibiniittejä, eudialiitti- ja egiriiniraitoja, sekä tummia shonkiniittijuonia. Tunturijärven jälkeen polku loivenee, ja sen pohja muuttuu ruohikkoiseksi. Lopulta polku tulee alas Petreliuksen joelle, jota reunustavat koivikot. Reitti päättyy kahluupaikan jälkeen huonokuntoiselle soratielle, jota seuraamalla pääsee takaisin «Kuelporrin» hotelliin. Taakse jää Eteläinen Chorgorr-sola auringon painuessa alas läntisten tunturien taa.

Huomioi. Tunturiretkellä on oltava varovainen ja käytettävä malttia. Siitä hyvänä muistutuksena ovat solien kaksi muistomerkkiä. Menehtyneet retkeilijät ovat luultavasti olleet yhtä taitavia kuin me muutkin, mutta huono-onnisempia. Vaarallisinta tällä reitillä on laskeutuminen isoista lohkareista syntyneitä talusmuodostumia myöten. Näin on varsinkin sateisina ja sumuisina päivinä, jolloin kivet ovat liukkaita.

Индекс цитирования     Яндекс.Метрика
КНОПКА