English language Suomen kieli Russian language

Hiipinän löytyminen ja tutkimukset

Hiipinän tundralla, Murmanskin alueella, korkeat tunturit kurkottelevat taivasta. Ne sijaitsevat keskellä Kuolan niemimaata yli 100 kilometrin päässä Barentsinmereltä ja 80 km Vienanmereltä. Hiipinän tunturit olivat pitkään salaperäistä aluetta, missä kukaan ihminen ei ollut kulkenut. Koskemattomassa luonnossa tunturien rinteet ja tiheät metsät olivat täynnä eläimiä - ainoat asukkaat tuntureilla. Ne elivät yksin villeinä ja vapaina, kunnes 20-luvulla ihmiset alkoivat tutkia tätä asumatonta aluetta.

Tietta - Kola ensimmäinen tutkimusasema Hiipinällä

Viime vuosisadan alussa tutkijat alkoivat vakavasti kiinnostua Hiipinän alueesta. Useita tutkimusmatkoja tehtiin kuuluisien tutkijoiden johdolla. Geologi Wilhelm Ramsay oli yksi heistä, sekä geologi, mineralogi Victor Hackman, kasvitieteilijä Oswald Kihlman, ja heidän kollegansa geodeetti Alfred Petrelius. Matkalla Kuolan niemimaan poikki tutkimusmatkailijat kiinnittivät runsaasti huomiota uusiin ja tuntemattomiin Hiipinän alueisiin.

Heidän matkansa tuloksena julkaistiin tieteellisiä raportteja, jotka aiheuttivat kiinnostusta tutkijoiden keskuudessa kaikkialla maailmassa. Nämä artikkelit olivat perusta monille tieteellisille löydöille. Hiipinän alue osoittautui luonnonvaroiltaan niin rikkaaksi, että löytöjä tehdään yhä tänä päivänä. Näiden edelläkävijöiden nimet jäävät muistiin ikuisesti, sillä ne on ikuistettu jokien ja vuorten nimiksi Kuolan niemimaalla. Matkailijat voivat levähtää Ramsay’n kurussa, väsynyt matkamies voi juoda kristallinkirkasta vettä tunturissa Hackman’in purosta, kalliokiipeilijä voi valloittaa Kihlman’in tunturin ja Petreliuksen solan.

Hiipinän tutkimukset 20-luvun puolivälissä

Vuotta 1916 leimasi rautatien rakentaminen, joka yhdisti Hiipinän alueen ja Pietarin. Rautatie alkoi Romanov-on-Murmannin satamasta, missä meri ei jäädy. Rautatie jatkuu Kuolan länsiosassa Hiipinään ja edelleen Petroskoihin ja Pietariin, Venäjän entiseen pääkaupunkiin asti. Ensimmäisten matkustajien joukossa tällä rautatiellä olivat tiedemiehet Aleksander Fersman ja Aleksander Karpinsky, joista jälkimmäinen oli Venäjän tiedeakatemian johtaja. Aleksander Fersman oli nuori, erittäin lupaava tiedemies. He saapuivat Kuolan niemimaalle tutkimaan ja tekemään mahdollisia löydöksiä Hiipinän alueella.

Alue aikoi laajentaa kotitalouskäyttöön, vuoristoalueen ottanut viranomaiset. Kylmä maa valloitti nuoren Aleksander Fersman’in sydämen, hän oli innoissaan alueen tutkimisesta. Ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeen sisällissota Venäjällä tekivät tyhjiksi hänen suunnitelmansa, mutta sodan jälkeen hän palasi Hiipinään retkikunnan johtajana. Hänen seuralaisensa olivat geologit N. Gutkov, A. Labuntsov, B. Kupletsky, Ye. Kostylyova ja monet muut.

Muistolaatta - Station Tietta

Muistotaulun tekstissä sanotaan: Meitä houkutteli paitsi tarve tutkia ihanaa luontoa, myös halu löytää luonnonvarat, saada ne Neuvostoliiton miehen tahdon alle ja siten tuoda eloa tälle asumattomalle maalle. Allekirjoitus: Aleksander Yevgenyevich Fersman.

Vuonna 1920 ryhmä Neuvostoliiton tiedeakatemian jäseniä löysi tuntemattomia mineraaleja Hiipinän juurella. Ne löydettiin sattumalta, koska reittiä ei ollut suunniteltu. Se oli syy ryhtyä toimenpiteisiin ja tehdä arvio pohjoisella alueella ja tutkia uusia alueita. Ehdotuksen teki akateemikko Aleksander Fersman, koska paikka sijaitsi kävelymatkan päässä Imandran rautatieasemalta Hiipinätuntureille. Koska hän oli retkikunnan johtaja, hän suostutteli kollegansa tutkimaan Hiipinätunturin geologista rakennetta. Hän oli varma, että alue on mineraalivaroiltaan rikas. Tiedemies ei voinut olla väärässä. Myöhemmin Aleksander Fersman kirjoitti, että kokemattomat geologit, jotka olivat lähes ilman kunnon varusteita, ruokaa ja lämpimiä jalkineita, alkoivat tutkia tuntematonta maata.

Vuonna 1921 alkoi aktiivinen apatiitti malmin louhinta lähellä Kukisvumtšorr’in tunturia. Sieltä löydettiin apatiittiesiintymä. Vuotta myöhemmin löydettiin niin kutsuttu «apatiitin kaari». Se kulkee Apatiitin kautta Kukisvumtšorr’in, Rasvumchorr’in ja Poachvumchorr’in tuntureille. Aluksi apatiittiesiintymiin ei kiinnitetty paljon huomioita, mutta vuonna 1923 geologit alkoivat suhtautua mineraalien tuotantoon vakavasti.

Vuonna 1926 perustettiin kaivos rikkaaseen apatiittiesiintymään Kukisvumtšorr’in juurelle. Niemimaalle saapui työntekijöitä kaivostoimintaa varten.

Muistolaatta - Station Tietta

Muistotaulun tekstissä sanotaan: Vuosina 1930-1945 Neuvostoliiton tiedeakatemian ensimmäinen tieteellinen asema «Tietta» sijaitsi täällä Kuolan niemimaalla, akateemikko Aleksander Yevgenyevich Fersman oli sen perustaja ja johtaja.

Vuosi 1929 oli «Apatiitti-vuosi», jolloin tuli luottamus siihen, että apatiittikaivostoiminta sijoittuu Hiipinätuntureille. Aleksander Fersman oli vaikuttamassa Hibinogorsk’in kaupungin perustamiseen, josta tuli kaivosteollisuuden keskus Murmanskin alueella. Akateemikko oli vaikuttamassa myös nimen valinnassa. Vaihtoehdot olivat Karpinsk, Tundrovy, Polyarny. Mutta Hibinogorsk soveltui parhaiten kaupunkiin, joka sijaitsee tunturien yhteydessä. Vuonna 1934 kaupungin uudeksi nimeksi annettiin Kirovsk. Uusi kaupunki sijaitsi lähellä Bolshoi Vudjavr- järveä.

Lähelle Hibinogorsk’ia perustettiin uusia siirtokuntia ja asemia, ja niiden nimet saivat vaikutteita tärkeimmistä mineraalirikkaista lähialueista: Titan, Apatiitin, Nephelinovye Peski ym.

Индекс цитирования     Яндекс.Метрика